Jenni Linturin esikoisromaani Isänmaan tähden on ollut sekä Finlandia-palkinnon että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana. Romaani sai alkunsa luovan kirjoittamisen oppiaineen harjoitustehtävistä.
Tiedotusoppia pääaineen lukenut Linturi haki opiskelemaan luovaa kirjoittamista tehdessään väitöskirjaansa: ”Halusin oppia kirjoittamaan tieteellistä tekstiä lukijaystävällisesti.” Opinnoissa kirjailija kokeili ensimmäistä kertaa fiktiivistä kirjoittamista. Mukaan tarttui esikoisromaanin alku.
Harjoitustehtävästä romaaniksi
Idea kirjaan syntyi luovan kirjoittamisen peruskurssilla: ”Ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa konflikti kahden henkilön välille. Koska kirjoittajakokemukseni fiktiivisellä puolella oli vähäinen, päätin että on edes turha yrittää kirjoittaa hienovaraista konfliktia. Niinpä kirjoitin kohtauksen sodasta.” Sama kohtaus päätyi myöhemmin kirjaan.
Luovan kirjoittamisen aineopintojen seminaarityön tehtävänä on kirjoittaa pitkä käsikirjoitus, esimerkiksi romaani tai näytelmä. Linturin mukaan opinnot olivatkin avuksi esikoisteoksen saattamisessa alulle. ”En olisi ikinä jaksanut kirjoittaa romaanin 50 ensimmäistä sivua ellei niitä olisi pitänyt kirjoittaa luovan seminaaria varten”, kirjailija kertoo.
Kirjoittamisen luonteesta
Kirjailija ei osaa tarkasti sanoa, milloin löysi kirjoittamisen. Hän kuitenkin kertoo sen olleen alusta asti dialogista. ”Mikä lasketaan kirjoittamiseksi? Onko tekstiviesti kirjoittamista? Jos on, silloin kaiketi aloitin 1990-luvun lopulla, kun sain oman kännykän”, hän sanoo.
Kunnianhimoisemman kirjoittamisen Linturi aloitti, kun tiedotusopin opinnot Tampereella alkoivat. ”Fiktiivisen kirjoittamisen löysin Turun luovan kirjoittamisen koulutusohjelmassa”, hän kuitenkin lisää.
Opintojen merkitys kirjoittajalle
Luovan kirjoittamisen opiskelu kehittää monenlaisia taitoja. Erityisesti kirjoittajan itsereflektiokykyä punnitaan paljon. Linturi kokee olevansa kirjoittajatyypiltään järjestelmällinen. ”Minulla on koko ajan ollut kohtuullisen vähän aikaa kirjoittamiselle, joten liikenevä aika on ollut pakko käyttää hyvin”, hän sanoo.
Vaikka itsereflektion merkitystä korostetaan, on arvioinnin kohteena aina teksti. Linturi on opiskellut kirjoittamista sekä toimittajakoulussa että luovan kirjoittamisen oppiaineessa. Hän kokee molempien ohjelmien auttaneen suhtautumaan omaan tekstiin praktisesti: ”Teksti on etualalla, ei kirjoittaja.”
Kirjailija suosittelee luovan kirjoittamisen opiskelua sellaisille henkilöille, joilla on aikaa paneutua kirjoittamiseen.
Opinnoista esikoiskirjan julkaisuun
Linturin aloittama romaani huomattiin jo opintojen aikana: hän sai kustannussopimuksen esikoisteokseensa. Kirjoittaminen romaanin parissa jatkui suoraan opinnoista: ”Luokkahuone vain vaihtui kustantajan työhuoneeseen ja usea kommentoija yhteen.”
Kirjailija kokee, ettei elämä ole juurikaan muuttunut esikoiskirjan julkaisun jälkeen. ”Kirjoittamispuolella on tietysti se hyvä, että suhde kustantajaan on syntynyt”, hän sanoo.
Esikoiskirjojen sanotaan usein kertovan paljon kirjoittajastaan. Linturi ei täysin allekirjoita väitettä, mutta ei kielläkään sitä: ”Joidenkin kohdalla se osuu oikeaan ja joidenkin ei. Luovan kirjoittamisen yksi ihanuus on se, ettei siellä ole kaikenkattavia sääntöjä.”
Uudet tuulet
Tällä hetkellä Linturi kirjoittaa toista romaaniaan, johon hänellä on Koneen säätiön myöntämä osittainen apuraha. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaisi myös kirjoittamisen opettaminen.
Suvi Peltoniemi